Martan baarista ruokaa tai ainakin leivonnaisia

Saveniuksen leipomo on käsite Ristiinan raitilla, sen tuotteita voi ostaa molempien kauppojen leipähyllyistä, sillä on Martan baari, ja myös sisustusputiikki WanhaMartta myy leipomon leivonnaisia. Paikkakunnan juhlat ja kokoukset viedään läpi Saveniuksen leipomon ja pitopalvelun antimilla, Martan baarista saa  annoksia, lounasta ja pizzaa, onpa Mikkelin torillakin Saveniuksen pulla-auto. Tuoreus ja laatu ovat säilyneet, tuotteet ovat säilyttäneet aitoutensa, Saveniuksen pulladynastiaa saamme kiittää, etteivät raakapakasteet ole saaneet sijaa seutukunnan vitriineissä.

Nuoruudessani vanhalla Martalla istui takakarsinassa keskiolutta juomassa karhukopla. Silloin muodissa olivat pyöreäkulmaiset muovisankalasit, joten puuttui vain selästä numerolaput 167-761 jne., jotka  pystyi helposti kuvittelemaan seurueen nähtyään. Nyt seuraava sukupolvi viihtyy kesäisin uuden Martan baarin ankealla terassilla, josta tosin on hieno näkymä Rantapuistoon ja Uikkalaan päin.

Saveniuksen lounas on helppo tapa ratkaista ruokailuongelma työpäivänä tai asiointimatkalla. Ruoka on tasalaatuista, tosin usein aika suolaista, lisäkkeitä on reilusti, ja tarjolla on aina talon leipää ja usein myös kakkua jälkiruoaksi. Mutta ruoka ei jää mieleen, sitä ei kehuskele jälkeenpäin eikä ihastele keittotaidon saavutuksena.

Jos pääsisin rakentamaan uuden linjaston Martan baariin, laittaisin ruoat tarjolle nykyisen ruokakauppaosaston paikalle sivuun kaikkien kulkulinjalta. Likaiset astiat vietäisiin sermin taakse nykyisen jälkiruokapöydän paikalle. Viihtyisän lounasruokalan rakentaminen 1980-luvun pankkisaliin ei ole helppoa, mutta uskolliset asiakkaat ansaitsevat tervetulotoivotukseksi jotain parempaa kuin edellisten syöjien likaiset astiat ja pinon vanhoja lehtiä.

Ruoalle ainut tähti tulee kotiruoan tunnusta ja tasaisesta laadusta, ei ole helppoa vuosikymmenestä toiseen kehittää arkiruokaa aina samoille asiakkaille. Ruokareseptit kävisin kuitenkin uudestaan läpi, miettisin miten vielä parannettaisiin makua ja koostumusta, ja huolehdittaisiin ruokalinjan houkuttelevuudesta. En hetkeäkään epäile, etteikö yrityksestä löytyisi tarvittava osaaminen, on vain mentoroitava  vanhat taidot uudemman henkilökunnan käyttöön. Uuden väen mukanaan tuomien uusien tuulien voi myös antaa puhaltaa astetta vapaammin, ei kuitenkaan niin, että tukirakenteet, aitous, maku ja paikallisuus, järkkyvät.

Saveniuksen ruisleipä ja sekaleipä

Leivonnaisille taas annan loput tähdet, Saveniuksen pullapussia rapistellessaan tietää mitä saa.  Pienenä vinkkinä, jos ei ole leivontatuulella, Saveniukselta kannattaa tilata etukäteen vierastarjoilut. Stressi vähenee huomattavasti, kun tietää pöytään katettavan paikallista hyvää.

Oma suosikkini Saveniuksen leivonnaisista on hilloleivät. Ostan niitä vierasvaraksi, ja ne katoavat kummallisesti, vain sokerimurut suupielissäni viittaavat johonkin luonnolliseen selitykseen. Paikallisen S-ryhmän marketista löytyi keskiviikkoaamuna kymmenen aikaan lämpimiä Saveniuksen leipiä, tuli kiire kotiin ennen kuin ne jäähtyvät. Sekaleipäviipale juustoviipaleella päällystettynä maistuu yhtä muhevalta kuin neljäkymmentä vuotta sitten.

Saveniuksen ruoka on kotiruoan tuntuista, mutta muu ruokailuun kuuluva ilo  ja myös kunnianhimo on Martan baarista kadonnut. Tilannetta parantavat huomattavasti leivonnaiset, jotka pärjäävät kilpailussa muiden tasokkaiden leipomoiden tuotteiden kanssa ja usein ovat myös parempia ja perinteisempiä.

Mikkelin tähdet Martan baarille

Leivonnaiset ***
Ruoka *
Palvelu **
Siisteys *
Sisustus

Edit 2.7.2016
Martan baarissa käynti tänä keväänä tuotti mukavan yllätyksen. Likaiset tiskit ja vanhat lehdet oli raivattu sisääntulon edestä pois, ruoka oli edellistä kertaa maukkaampaa ja taso oli kauttaaltaan noussut. Seuraavalla kerralla uusi arviointi tulossa!

Ennen pennikarkkeja - nyt pizzaa

Lapsuuteni extreme-kokemuksiin kuuluu naapurin tytön kanssa tehty hiihtoretki. Sivakoimme jään yli ja muuten sopivaksi katsomiamme  reittejä pitkin - siihen aikaan ei hiihdetty ainoastaan laduilla - kirkonkylän baariin ostamaan karkkeja. Olin varoissani, rahani riittivät viisi penniä maksavaan lakupötköön ja kahteen pennikarkkiin, sen sijaan naapurin Sinikka osti vain yhden pennikarkin joka todella maksoi vain pennin.  Ostoksemme nielaistuamme hiihdimme takaisin toiset kuusi kilometriä. Ikää saattoi olla lähes kymmenen vuotta, ja minä olin huono hiihtäjä.

Siksi mieltäni lämmitti nähdä kaksi alakouluikäistä neitoa pikkulaukkuineen pizzalla saman baarin terassilla. Rahat laskettiin tarkkaan, ja kaikesta näki, että nyt ovat bestikset ensimmäisiä kertoja elämässään laskettu kahdestaan syömään äidin ohjeita säästämättä. En tiedä kerroimmeko me silloin aikoinaan kenellekään, minne päin jäitä pitkin suksillamme suunnistamme.

Samalla tuli mieleen myös ensimmäinen pizzeriavierailuni muutama vuosi edellä kerrotun hiihtoretken jälkeen. Nautimme pizzamme aikoja sitten puretussa vanhassa puutalossa Mikkelissä, enkä sen jälkeen ole syönyt yhtä ikimuistoista pizzaa. Ehkä tytöt eivät voi saada vastaavaa kokemusta, onhan pizza heille samanlaista arkiruokaa kuin lenkkimakkara oli meille seitsemänkymmentäluvulla. Nyt sushi taas voisi olla jotain yhtä eksoottista heille kuin pizza oli silloin meille.

Kauppias Liukkosen ikäneitotyttären sijaan pikkubaarissa Mestausaholla palvelee Suomeen Jugoslavian alueelta muuttanut perhe. Kebab vuollaan isosta lihapölkystä ohuina siivuina, leipä on kuohkean kuplikasta ja ohutta, ja menekkiä näyttää olevan. Itse en ole maistanut kebabia, sen sijaan leikkasin siivun jälkikasvun tilaamasta  Frutti di Mare-pizzasta, joka kaikin puolin täytti odotukset.  Onneksi, sillä paikalla tuntuu olevan ikimuistoisia tilanteita kehittävä Feng Shui.

Liukkosen baari on nyt maalattu Italian punaiseksi  kaikista perinnevärikartoista ja julkisivusuosituksista välittämättä ja paikan nimi on Serif. Sisätilat ovat yhtä minimaaliset kuin ennenkin, mutta pari pientä seuruetta mahtuu syömään paikan päällä ja ulkonakin on muutama siisti pöytä. Paikan tunnelma on kansainvälinen ja rauhallinen, sitä saa mitä tilaa.

Serif saa tähtensä tasaisesta suorituksesta, siisteydestä,nopeasta palvelusta ja ruoan laadusta. Huippupisteisiin se ei yllä, odotan edelleen oikeaa etnistä ruokaa standardipizzojen sijaan uusilta suomalaisilta, Kokemuksesta tiedän, että ruoanlaittotaitoa olisi paljon muuhunkin kuin pizzaan ja kebabiin, mutta pizzanpaistoon on valmiit raamit ja niitä on vaikea rikkoa.

Mikkelin tähdet Serifille: 
Sisustus * 
Siisteys **
Ruoka *
Palvelu *