Pappilan kebabia odotellessa

Kenkäveron pappilan pelastaminen lopulliselta tuholta oli merkittävä kulttuuriteko Mikkelin kaupungilta. Vedenpuhdistamon vieressä rapistunut  arvokas rakennuskokonaisuus oli vandaalien kynsissä ennen kuin se 1990-luvun alussa saatiin taas arvoiseensa käyttöön. Aluksi Martat olivat voimallisemmin toimintaa pyörittämässä, nyt Marttaliiton osuus Kenkäveron ilmeessä ja palvelukokonaisuudessa on pienentynyt. Kenkävero onkin kuin pappila ilman tehtävälleen omistautunutta ruustinnaa, palkolliset tekevät mitä milloinkin haluavat ja osaavat.

Piipahdin Kenkäverossa noutaakseni perheen nuorelle polvelle viemisiksi leipää ja kahvipullat. Matkalla kuulin autoradiosta Sikke Sumarin Kenkäveroon suunnittelemista luomuhampurilaisista. Ruustinnan puutteen paikkaaminen Siken näkemyksillä osoittaa, että jotain on huomattu puuttuvan, ja sitä jotain on lähdetty ennakkoluulottomasti, jopa raja-aitoja kaataen hakemaan. En tyrmää ajatusta, mutta marttojen säästäväisyys ja käden taitojen nimeen vannominen ovat niitä ihanteita, joita mielelläni liittäisiin myös jatkossa Kenkäveroon. Tietty perinteellisyys liittyy pitsipappilan imagoon, siksi italoburgerin ostaminen juuri Kenkäverosta ei ensimmäisenä tule mieleeni. Toisaalta Kenkävero isännöi tänä kesänä festareita jo toistamiseen. Festivaalikansa ei tule ruokaperinnetietoa hankkimaan, mutta arvostaa sekin hyvää ja edullista ruokaa.

v

Kenkäveron leipäpuodissa on myynnissä leipää, pullaa ja kakkuja sekä leipomiseen tarvittavaa tavaraa, myös erilaista lähiruokaa löytyy hyllyistä. Hintataso on korkea, mutta ostokset ovat olleet laadukkaita. Viime kesänä ostin superkalliita muffinsivuokia, mutta en ole katunut ostostani, siksi merkittävän reseptin ne innostivat kehittämään.

Pullatiskistä löytyi ennenkokematon talon erikoisuus, Kenkäveron pulla. Pappilaromantiikkaan  vetoa tuntevana ja jotain pappilaelämästä tietävänä en nyt voi olla miettimättä, voisiko ruustinna tarjota kahvipöydässään tuorejuustolla ja vadelmahillolla täytettyä paperissa paistettua pullaa. Ensinnäkin pappilan ensimmäinen sääntö on, että kaiken pitää olla hyvää, toiseksi kaiken tulee myös näyttää hyvältä. Pullataikina on onnistunutta, sopivan makeaa, sitkoista ja pehmeää. Ei kuivaa eikä rasvaista. Siis hyvää. Pullan ulkonäkö taas ei vastaa kuvittelemiani pappilan ihanteita. Paperi, johon täytteet leviävät ja tarttuvat, on epämääräisen näköinen ja sottaa myös sormet, ja pappilan pöydässä ei nuolla sormia! En myöskään voisi kuvitella edes rikkaimmassa pappilassa syyllistyttävän moiseen täytteiden hölväykseen, tuorejuustoa ja vadelmahilloa saman pullan sisällä. Vähemmälläkin olisi pärjännyt, hyvä pulla hävisi täytteille. Tosin tunnustan, että yritin irrotella vielä paperista siihen valunutta täytettä, niin hunajaisen makealta täyte maistui.

Toivon, että Kenkävero löytää ruoriinsa ruustinnan, joka uskaltaa lähteä viemään Kenkäveron elämää takaisin marttojen viitoittamalle tielle. Perinteet, kädentaidot, säästäväisyys, oman ruoan kasvattaminen, järvikalojen, kasvisten ja sienten monipuolinen käyttö, jotain, jota Kenkäverossa on jo tehty ja jota voidaan paljon kehittää eteenpäin.  Ehkä testaan vielä Siken burgerin, mutta pappilan pizza ja kebab vaihtukoot rieskaan ja rönttöseen.

Mikkelin tähdet kenkäveron leipämyymälälle
Sisustus *
Leivonnaiset**
Palvelu**
Hinta*