Tähtihetkiä ruoan parissa viettää

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Mökkeily- ja gourmet-pääkaupunkimme Mikkeli

Mikkelin tähdet -blogin pitäjä ei ole ainut, joka on huomannut Etelä-Savon tasokkaan  ruokatarjonnan. Hesari tituleerasi Mikkeliä "kesä-Suomen gourmet-pääkaupungiksi", ja kaksi kolmesta titteliin myötävaikuttaneesta ravintolasta on jo päässyt esille tässä blogissa. Jäljellä on Anttolanhovi, jota en ole vielä testannut, mutta joka on vuodesta vuoteen satsannut ruoan laatuun.

Länsi-Savo on uutisoidessaan Hesarin jutusta pyytänyt lukijoita vinkkaamaan omia suosikkejaan. Bistro Vilee tuntuu olevan lukijoiden suosikki. Siellä myös monet ovat käyneet, ainakin oma lähipiirini suosii sitä, oli kyse sitten nuorista tai vanhemmista ruoankuluttajista.

Mikä sitten on johtanut siihen, että Mikkeli on nykyisin tasokas ruokakaupunki? Ensimmäiseksi syyksi mainitsisin pitkät perinteet. Mikkeli on aito vanha kaupunki, jossa ravintolassa syöminen on kuulunut ainakin jonkun kansanosan arkeen. Mikkeli on myös matkailijoiden ja vapaa-ajan viettäjien suosima paikka, ainakin kesäisin, sillä kaupungissa on peräti kymmenentuhatta kesäasuntoa.

Alueella on myös monipuolista ruokatuotantoa, joten on taloudellista tarjota lähiruokaa kuluttajille kaupoissa ja ravintoloissa.  Seudun omat ruokatuotteet eivät kuitenkaan ole aivan yksinkertaisia valmistaa. Järvikalojen ja riistan jalostaminen herkullisiksi annoksiksi lautasille vaatii huolellisuutta ja hieman enemmän kuin ruoanlaiton perustaitojen hallitsemista. Ehkä siksi savolaiseen ruokakulttuuriin kuuluu jonkin tason harrastuneisuus ja vaivannäkö ruoan eteen.

Osaltaan saamme tason noususta kiittää myös venäläisiä matkailijoita. Vaikka turistien virta itärajan takaa on rauhoittunut, palvelukokonaisuuksia suunniteltaessa on otettu huomioon vaativien venäläisten asiakkaiden toivomuksia. Usein Suomeen tullaan viettämään syntymäpäivää, oli päivänsankarina vaimo tai babushka, lapsi tai vunukka tai jopa itse isäntä. Arkena Venäjällä syödään usein varsin vaatimatonta ruokaa, mutta juhlissa pöydän pitää notkua. Venäläinen asiakas on valmis maksamaan, mutta odottaa rahoilleen vastinetta.

Kauempana menneisyydessä vaikutteita on saatu myös Ruotsista. Kartanoissa on pidetty juhlia, kestitty kesävieraita ja opetettu paikallisille palkollisille ruoanlaiton taitoja. Naisväelle on ollut luonnollinen valinta pestautua kartanoon piikomaan ja samalla oppimaan kodinhoitoa ja keittotaitoa.

Näinä aikoina paikalliset matkailunedistämistahot pitävät ruokaa esillä  houkuttimena tulla Mikkeliin. Onneksi se markkinoinnin oppi on myös sisäistetty, että ei pidä markkinoida, jos ei ole mitä tarjota, jos joku tarttuu koukkuun. Seudulla on jo pitkään ollut luomutuotantoa, joten raaka-aineiden alkuperään ja laatuun kiinnitetään luonnostaan huomiota.

Työtä ruokatarjonnan tason parantamiseksi saa edelleen tehdä. Makujen lisäksi pitäisi satsata palveluun, ja ymmärtää, että pienellä huolimattomuudella voi pilata ruokailukokemuksen. Olen tosin oppinut, että kulttuurit ovat eräänlaisia kokonaispaketteja. Jos yhden piirteen ottaa pois, vaikutus voi tuntua myös siellä, missä sitä piirrettä tarvittaisiin. Paikkakunnan henkeen kuuluu leppoisuus, ei hötkyillä. Siksi pitäisi vain nauttia ja lopettaa turha niuhotus, sitä kun ei täällä päin arvosteta. Mutta täällä arvostetaan hyvää ruokaa, eikä siitä tarvitse tinkiä, kun hyviä raaka-aineita ja keittotaitoa on kaikkien saatavilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä?