Lapsuuteni extreme-kokemuksiin kuuluu naapurin tytön kanssa tehty hiihtoretki. Sivakoimme jään yli ja muuten sopivaksi katsomiamme reittejä pitkin - siihen aikaan ei hiihdetty ainoastaan laduilla - kirkonkylän baariin ostamaan karkkeja. Olin varoissani, rahani riittivät viisi penniä maksavaan lakupötköön ja kahteen pennikarkkiin, sen sijaan naapurin Sinikka osti vain yhden pennikarkin joka todella maksoi vain pennin. Ostoksemme nielaistuamme hiihdimme takaisin toiset kuusi kilometriä. Ikää saattoi olla lähes kymmenen vuotta, ja minä olin huono hiihtäjä.
Siksi mieltäni lämmitti nähdä kaksi alakouluikäistä neitoa pikkulaukkuineen pizzalla saman baarin terassilla. Rahat laskettiin tarkkaan, ja kaikesta näki, että nyt ovat bestikset ensimmäisiä kertoja elämässään laskettu kahdestaan syömään äidin ohjeita säästämättä. En tiedä kerroimmeko me silloin aikoinaan kenellekään, minne päin jäitä pitkin suksillamme suunnistamme.
Samalla tuli mieleen myös ensimmäinen pizzeriavierailuni muutama vuosi edellä kerrotun hiihtoretken jälkeen. Nautimme pizzamme aikoja sitten puretussa vanhassa puutalossa Mikkelissä, enkä sen jälkeen ole syönyt yhtä ikimuistoista pizzaa. Ehkä tytöt eivät voi saada vastaavaa kokemusta, onhan pizza heille samanlaista arkiruokaa kuin lenkkimakkara oli meille seitsemänkymmentäluvulla. Nyt sushi taas voisi olla jotain yhtä eksoottista heille kuin pizza oli silloin meille.
Kauppias Liukkosen ikäneitotyttären sijaan pikkubaarissa Mestausaholla palvelee Suomeen Jugoslavian alueelta muuttanut perhe. Kebab vuollaan isosta lihapölkystä ohuina siivuina, leipä on kuohkean kuplikasta ja ohutta, ja menekkiä näyttää olevan. Itse en ole maistanut kebabia, sen sijaan leikkasin siivun jälkikasvun tilaamasta Frutti di Mare-pizzasta, joka kaikin puolin täytti odotukset. Onneksi, sillä paikalla tuntuu olevan ikimuistoisia tilanteita kehittävä Feng Shui.
Liukkosen baari on nyt maalattu Italian punaiseksi kaikista perinnevärikartoista ja julkisivusuosituksista välittämättä ja paikan nimi on Serif. Sisätilat ovat yhtä minimaaliset kuin ennenkin, mutta pari pientä seuruetta mahtuu syömään paikan päällä ja ulkonakin on muutama siisti pöytä. Paikan tunnelma on kansainvälinen ja rauhallinen, sitä saa mitä tilaa.
Serif saa tähtensä tasaisesta suorituksesta, siisteydestä,nopeasta palvelusta ja ruoan laadusta. Huippupisteisiin se ei yllä, odotan edelleen oikeaa etnistä ruokaa standardipizzojen sijaan uusilta suomalaisilta, Kokemuksesta tiedän, että ruoanlaittotaitoa olisi paljon muuhunkin kuin pizzaan ja kebabiin, mutta pizzanpaistoon on valmiit raamit ja niitä on vaikea rikkoa.
Mikkelin tähdet Serifille:
Sisustus *
Siisteys **
Ruoka *
Palvelu *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?